tiistai 11. heinäkuuta 2017
Krakova - märät puut tuoksuvat
perjantai 7. heinäkuuta 2017
Krakova - kuljetaan ilman karttaa, sillalla lentävät tulikärpäset
lauantai 1. heinäkuuta 2017
Krakova - puolankielisiä huutoja, kyyhkysten kujerrusta
On aikaa olla, rakastua rauhassa tähän kaupunkiin. Mietin, valloittaako se sydämeni ja sieluni, rakastummeko me toisiimme vai jääkö kaupunki vieraaksi, emme ehkä opikaan ymmärtämään toisiamme. Sillä sellaisia kaupungit ovat, toiset ovat yhdentekeviä, toiset ovat miellyttäviä mutta eivät mieleenpainuvia, toiset jäävät vieraiksi, vaikka toivoisikin jotain muuta. Joihinkin kaupunkeihin haluaa palata aina uudestaan, toiset on kerralla nähty ja koettu.
Helteisiltä kaduilta pujahdamme pieniin kahviloihin. Kivilattiat, itämaiset matot, pitsiliinat, ruusut pulloissa, mustavalkovalokuvat, tuulettimet, viininpunaiset tapetit, jugendtyyliset kattokruunut, jykevät pöydät, valkoiset kynttilät. Kaksi vanhaa herraa vastapäätä, toisella silmä mustana.
Istumme puistoissa, portailla, penkeillä, kirkoissa ja kahviloissa. Kävelemme, kävelemme ja kävelemme. Niin otamme tämän kaupungin haltuun, askel askeleelta.
lauantai 25. maaliskuuta 2017
Venetsia - veden ja lokkien kaupunki
Olemme jälleen täällä, veden, lokkien, punatiilisten
kattojen, kanaalien, proomujen, kirkontornien, kupolitornien, espresson,
spritzerin, pizzan, leivonnaisten, nunnien, kissojen, mosaiikkien, paalujen, gondolien,
traghettojen, sulatetun suklaan, kujien, laivakoirien, jäätelön, meren,
palmujen ja kukkivien jasmiinien kaupungissa.
Kun herää sumutorven huutoon, tietää olevansa jossain
erityisessä paikassa. Kun avaa verhot ja näkee kanaalissa uiskentelevat proomut
ja gondolit tietää olevansa jossain todella erityisessä paikassa. Se tunne, kun
unen keskellä ei ole ihan varma, missä on ja se hetki, kun muistaa olevansa
jossain aivan muualla.
Asutaan ullakolla 120 askelman päässä maan pinnasta. Päivän
voisi viettää ikkunassa katsellen kanaalissa lipuvia proomuja. Jokainen
kuljettaa jotain omaansa: postia, jätteitä, rautatavaraa, pakasteita.
Kun keittää espressoa kaasuhellalla, kaataa vahvan kahvin
kultaiseen kuppiin ja kuulee lokkien naurun, tietää olevansa jossain missä on
helppoa olla onnellinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)